Matka on yksi vanhimmista kertomuksissa esiintyvistä rakenteista. Erilaiset reissut on väsymiseen asti kirjallisuudessa kerrottu perin pohjin, viinit juotu tunnelmoiden etelän lämmössä. Matkaaminen on kulunut, virttynyt, kaikista kulmista tarkasteltu aihe. Ja silti – taas matkakirja!
Tässä teoksessa kuljetaan bussilla Itä-Euroopassa 1990-luvun lopulla. Matkaa tehtiin 26 vuotta sitten. Reitille osuivat Baltiasta Latvian Riika, Puolasta Varsova ja Krakova, etelämpänä Budapest. Sieltä koukattiin länteen, Ceske Krumloviin ja Berliiniin.
Kirjoitin matkasta tarkat muistiinpanot. Laajensin heti matkan jälkeen kirjaksi. Heitin tuotoksen pöytälaatikoon. Nyt julkaisu.
Kirjan pääroolissa ovat kaupungit. Itä-Eurooppa on 1990-luvun lopulla käymistilassa, tuoreen itsenäistymisen laineiden sekoittama ja herkässä tilassa. Kaupunkien tunnelmat vaihtelevat ilosta ja riemusta kauhuun.
Kun tuolloisia kokemuksia ja havaintoja vertaa nykypäivään, huomaa että monet ongelmat ovat hyvin syvällä, eivätkä kysy ajankohtaa.
Pohdin kirjassa kaupunkien tuhoa ja jälleenrakentamista, rakennusten kohtaloita ja katoamista. Miksi rauniot houkuttelevat puoleensa?
Tässä katkelmaa:
Raunioilla on läpi aikojen ollut ihailijansa, jotka katsovat, että ajan vaikutusten pitää näkyä rakennuksissa aina katoamiseen saakka. Englantilainen 1800-luvun arkkitehti John Ruskin väitti, että pahin tuho minkä rakennus voi kärsiä, on rekonstruointi, koska siinä hävitetään rakennuksen jäänteetkin.
Dresdenissä rauniot kuitenkin ovat kuin tauti, joka ilmestyy toisinaan kivuliaana kaupungin kiviselle iholle. Dresden toipuu hitaasti ja väkivaltaiset tapahtumat ovat jättäneet pysyviä arpia, joihin ei liity romantiikan häivääkään.
Frauenkirchen ja Kreuzkirchen kohtalot kertovat synkkää tarinaa eurooppalaisuuden pimeistä pisteistä. Kirkkoja yhdistää samanlainen kohtalo – ne syntyvät uudelleen. Rekonstruktio johtaa ylösnousemukseen.
Kirjaa voit ostaa mm. täältä: